Sää oli jälleen kaunistakin kauniimpi (ja kuumempi). Ratsastimme ulkokentällä. Olin hieman toivonut apuja vaihtojen suhteen, verkassa sain (ihmeen kaupalla) tehtyä kummatkin suunnat. Aloitimme poikkeuksellisesti käynnissä tekemällä shoulder forea sekä sulkuja tarkoituksena jo käynnissä lyhentää ja koota hevosta ja ratsastaa se parempaan tasapainoon. Jatkoimme ravissa samaa harjoitusta ja Warwick muistutti siitä, että kokoavat liikkeet kannattaa tehdä pienestä ravista eikä posottaa täyttä höökiä eteen. Cindis oli todella sitkeä vasemmalla, minkä Warwick heti huomasikin. Olen tähän asti ratkaissut ongelman taivuttamalla, irroittamalla ja ratsastamalla eteen, nyt harjoittelimme hidastamista, puolipidätteitä sekä vasemman etujala askeleen lyhentämistä sekä väistättämistä vasemmasta ulos oikealle. Toimivia tapoja voi olla monia. Välillä tunne oli combat-harjoitustyyppinen, joten valmennuksesta otetut kivat ja hyvät valokuvat hämmästyttivät; meno ei näyttänyt niin pahalta, kuin miltä se tuntui. Kun oli vaikeaa neuvoi Warwick asettamaan ulos oikealle vasemmassa kierroksessa ja ottamaan puolipidätteet vasemmalta läpi, suoristus ja sisään taivutus tehtiin vasta, kun tämä onnistui. Teemana kaikenkaikkiaan oli "kootummin, ei nopeammin". Warwick muistutti myös, että ongelmat tuntuman kanssa tuppaavat pahenemaan, jollei niitä ratkaista ennen eteen ratsastusta.

Starttasimme ohjelman HeA:4. Paikan päällä järjestelyt toimivat hyvin, pohjat olivat hyvät, siirtymiset turvalliset ja kaikki kunnossa. Helle oli jälleen kova, joten päädyin nopeaan ja lyhyeen verkkaan ja sitten radalle hiekkalaatikkoon, jossa siis olin aiemmin vain unelmoinut ratsastavani.

Rata meni tavalliseen tapaan jännittäen ja etupainoisesti, pisteitä saimme 3-7, prosentteja yht. 59,018. Vastalaukakkakiemurassa ja keskilaukasta kiinni ottaessa Cindis esitti hienot vaihdot. Jospa joskus saisin ne esitettyä vab-radalla? B-tuomari Isa Hudd kirjoitti: " Kehityskelpoinen ratsukko. Tänään harmillisia rikkeitä. Saisi kantaa etuosan kevyemmin. Ratsasta tiet huolellisemmin, varsinkin avotaivutuksessa". C-tuomari Marita Törnroth: " Hevosella hyvä tahti, pitäisi olla selvemmät siirtymiset ja laukassa tahti ei aina säily". Ajatuksiä herättävää on se, että nyt ei tullut kritiikkiä kiireisyydestä, kuten yleensä, vaikka kuskista tuntui ajoittain siltä, että meno on täi tervassa-tyylistä. Ehkä radalla todella täytyy uskaltaa antaa aikaa itselleen ja hevoselleen.

Vaikkei menestys ollut päätähuimaavaa jäi päivästä mieleen kaikenkaikkiaan oikein mukavat muistot. Verkan laidalla tapasimme myös Anu Korppoon, joka alati positiivisesti muistaa aina kysyä kuulumiset ja onnitella kehityksestä. Ihailen asennettansa!

Selittelyllä aloitetaan: liian pitkä verkka, heppa ja kuski väsähtivät.

Radalla fiilis: "tää ei mee eteen". Valmentaja on jo aiemmin neuvonut, että tällaista ei sitten tarvitse toitottaa tuomareille tai yleisölle, vaan tehdä parhaansa ja mieluumin hymyillä. Nyt radan jälkeen tuli arvio "tänään ratsastit, vaikka se oli väsynyt".

Oli se kuitenkin mennyt, kunnes tuli tuttu ongelma laukassa; kuski ei tiedä, mitä laukkaa menee. HeA:4-ohjelmassa ratsastetaan C:stä pituushalkaisijalle ja ennen X siirrytään raviin ja nostetaan oikea laukka. Palautetta on tullut siitä, että annan nostossa tai sen jälkeen vasemman lavan pullahtaa ulos ja tuomari näkee kiemurtelun. Nyt ei pullahtanut. Koska se oli vasen laukka, joka nousi. Huomasin sen sitten joskus seuraavan loivan kiemuran aikana.

Kaikesta huolimatta prosentteja tuli 62,3. Sama ohjelma rataharjoituksissa 2.6.2011 62,7, silloinkin laukkaohjelmassa virheitä. Vaikka pisteitä tuli silloin enemmän on varmuuteni ja menomme ratsukkona käsittääkseni parantunut.

Harrastekilpailijan (kiitos Minna termistä) roolissa luulen, että tästä täytyy olla tyytyväinen.

Jos saan ratsastettua samaan tapaan Ypäjällä 8.7. olen saavuttanut taas yhden rajapyykin, eli 60 % rikki heA-tasolla.

Antonio kysyi ensin, mitkä mielestäni ovat ongelmakohtia. Kerroin, että välillä Cinda on aika vahva ja vaihdot toiseen suuntaan saattavat olla takaa jäljessä. Antonio oli ratsastanut muidenkin hevoset ja halusi kokeilla Cindaakin.

Takaa jäljessä-ongelmaa lähdettiin korjaamaan niin, että aktivoidaan "melkein hulluksi", jotta hevonen alkaisi tarjota vaihtoja jopa takaa edellä. Tämä menetelmä on käyttökelpoisempi niillä ratsastajilla, jotka varmasti pysyvät kyydissä, kävi mitä kävi, kuin harrastajatädeillä.

Lopuksi kävin vielä itse selässä ja sain pari käyttökelpoista vinkkiä. Jos hevonen tulee vahvaksi vasemmalta eikä irroittaminen ja asettaminen onnistu kannattaa nostaa niskaa hieman ylös. Näin vetotilanteen kehittyminen saadaan estettyä. Pohkeen paikkaa korjattiin edemmäs, mikä saa istunnan vakaammaksi ja jälleen etuosa on helpompi pitää kevyenä.

Cinda sai kehujakin, askellajit ja sulut ovat kuulemma hienot olemassaan eikä pyhään yrjöön tarvitsisi muuta kuin saada vaihdot varmoiksi.

Tämänkin kokeilun jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että kotivalmentajamme Tiina on todellinen ekspertti tammojen sielunelämän suhteen...

HeA:10 oli tarjolla myös Meri-Teijon aluekisoissa. Odotin, että nyt olisi tsäänssit saada 60 % rikki, vaikka pohja oli järjestäjän toimesta ilmoitettu pehmeäksi. Ja se oli todellakin pehmeä. Verkkakenttä oli iso ja rauhallinen, mutta niin pehmeä ja epätasalaatuinen, ettei siitä löytynyt oikein yhtään suoraa linjaa tai ympyrää nopeampien askellajien ratsastamiseen. No, kävellään ja nostetaan laukka pari kertaa. Rata ratsastettiin maneesissa, joka oli kyllä myös varsin upottava, mutta tasalaatuinen. Huumorimielellä ja huonolla verkalla luvassa oli tahmeaa taaperrusta 58 % arvoisesti.

http://youtu.be/b2ZVTIhqrE8

Sopivia aluekilpailuja helppo-A-ratojen harjoitteluun ja kisakokemuksen kartuttamiseen ei ollut aivan liikaa tarjolla, joten päätimme lähteä Mäntsälään seurakoulukilpailuihin, tarjolla oli HeA:10. Mäntsälän rauhallinen maalaismiljöö oli omiaan myös rauhoittamaan jännittävää kilpailijaa.

Sää oli jopa helteinen ja näinollen Cinda hyvin rauhallinen verkassa. Edes verkkakentän vieressä trampoliinilla pomppineet lapset eivät järkyttäneet sitä.

Radalla sorruin taas kirittämiseen ravissa ja tuloksena paperissa toivottiin rauhallisuutta ja kiireettömyyttä. Vastalaukat olin opetellut väärään pisteeseen ja Cinda vaihtoi oikean vastalaukan. Tuloksena oli kuitenkin 62,2 ja toinen sija. "Näyttävä hevonen, selvemmin painopiste taakse ja etuosaa kevyemmäksi". Ensimmäistä kertaa pääsimme palkintojenjakoon ja kunniakierroksellekin!

http://youtu.be/kcJ2c6fu_CQ

http://files.kotisivukone.com/mantsalanratsastajat.kotisivukone.com/tuloksetkouluk320.5.2012.html

Tiinan tuomarikollega Raphael jäi Vihtiin pitämään klinikkaa keväisen kisapäivän jatkoksi. Allekirjoittanut huippuratsastaja halusi päästä tästäkin osalliseksi, joten mukaan siis, vaikka vähän jännittäisi.

Aloitimme käynnissä. Käynnin Rapheal halusi sujuvan hyvin eteen ja nimenomaan pitkällä ohjalla ja nenä edessä. Ennen kulmaa askel piti lyhentää ja kääntäminen tehdä vartalon kierrolla ilman vetoa sisäohjasta myödäten selvästi ulko-ohjalla. Kulman jälkeen käynti piti ratsastaa jälleen eteen. Jos hevonen alkoi tuntua tahmealta piti se herättää kahdella nopealla raipan näpäytyksellä eikä pohkeella. Neliön ratsastaminen oli yllättävän vaikeaa. Muodon piti olla ennemmin nenä eteen kuin pyöreäksi.

Sitten kevyttä ravia. Hitaan hevosen kanssa ravia piti ratsastaa niin, että temponvaihtelu tulee aina vähintään viiden askeleen välein. Tarvittaessa raippa aktivoi, pohkeella ei saanut nalkuttaa kyljissä. Ennen kulmaa ja käännöstä lyhyet askeleet. Viidentoista askeleen välein olisi ehkä onnistunut...

Laukassa sama teema jatkui. Nyt Raphael halusi kuulla arvioni siitä, oliko laukan nosto tai laatu kunnossa. Vastaaminenkin oli vaikeaa. Ehkä enemmän pitäisi vielä keskittyä siihen, että tunnistaisi liikkumisen laadun itse eikä odottaisi valmentajan kommenttia. Eteen-taakse-käännä-perustyö jatkui.

Ranskalainen ratsastustapa on kuulostanut kevyeltä ja elegantilta aiemminkin ja ehkä juuri siihen pyrittiin nytkin. Käden tulisi aina ajatella kohti suuta ja pienen pohkeen riittää ja hevosen tulisi antaa itse hakeutua tasapainoon. Asiat täytyy valmistella kolmen askeleen aikana ja ratsastettavien teiden olla tarkat.

Kaiken tämän hämmennyksen jälkeen vaikka pakka tuntui olevan aika lailla levällään onnistui pohkeenväistö ravissa hyvin samoin kuin laukanvaihto diagonaalilla.

Roomaan on monta tietä ja tässäkin tunnissa jotakin, minkä toivoisi pysyvän takaraivossa jatkossakin.

Ranskalainen valmentaja osasi myös ottaa yleisönsä, pantomiimiosiot koettiin katsomossa hyvin viihdyttävinä.

Kilpailutilannetta ei voi verrata kotiharjoitteluun. Verkassa on vieraita hevosia ja ihmisiä, liikennettä saapu ja lähtee. Luottoratsu Cinda ei onneksi hässäkästä hätkähdä.

Radalla Cinda oli tavalliseen tapaan ihan hyvin ratsastettavissa. Rata sujui pääpiirteissään kutosen arvoisesti lukuunottamatta pieleen mennyttä liialllista peruutusta ja toisessa vaihdossa tapahtunutta kakkataukoa. Jos saa ýkköstä ja kakkosta eivät kokonaispisteet ole kovin kummoiset, eli päivän saldo oli 55 % ja viimeinen sija.

Molemmat tuomarit muistuttivat teiden ja tarkkuuden lisäksi etupainoisuudesta, takaosan paremmasta kannosta ja liian pitkästä ohjasta. Kenties perusmeno ei ollut vielä kuitenkaan vaativaa tasoa, rikkeitä tai ei.

Seuraavaksi liikkeeksi kuski lähtee muutaman päivän kesälomalle Madridiin yrittäen nauttia hevosettomista ajanvietteistä.

Loman jälkeen on suunniteltu, että opetusmestari-Iiro alkaisi auttaa ratsastuksen suhteen säännöllisemmissä merkeissä.

Mirka oli järjestänyt sunnuntaiksi vaihtelua, Pirkko Haikkala tuli DC:hen opettamaan maastatyöskentelyä klassisella otteella. Euroopan suurissa "ratsastuskouluissa" menetelmä lienee ollut käytössä satoja vuosia. Alkuun seurasimme demohevosen työskentelyä, sitten tutustuimme teoriaan ja lounaan jälkeen päästiin käytännön harjoituksiin.

Yhtä kuolainrengasta liikuttamalla oli mahdollista siirtää hevosta suuntaan jos toiseen, asetuksessa tai toisessa, näin tiivistettynä.

Cinda oli Pirkon mukaan herkkä hevonen ja yritin pitää mölyt mahassani, "minusta se kyllä on aika puinen välillä". Voi olla, että myös ratsastajan tulisi oppia herkkyyttä. Samoin olin aina epäillyt vasemmalle asettumista hevoselle vaikeaksi, mutta maasta käsin se olikin toisin päin, vasen oli helpompi.

Pian pääsimme harjoittelemaan käynnissä avoja, sulkuja ja takaosankäännöksiä. Ravissa Cinda ei vielä oikein luottanut siihen, että lavan seudussa roikkuvan ihmisen mukana voisi ravata kävelyvauhtia. Pirkko muistuttu ravityöskentelyn olevan myös varsin raskasta hevoselle, treeniohjelmaan se sopii noin kerran kahdessa viikossa.

Jatkoakin seuraa kesäkuussa.

Erika tuli onneksi hieromaan jo seuraavana päivänä. Takapää oli jumissa, etenkin oikealta, heikommalta puolelta. Erika otti puheeksi sen, että treenissä täytyy olla myös kevyempiä, palauttavia viikkoja välillä.

Tietysti tämä osui juuri kilpailuja edeltävälle viikolle! Nyt on sitten jumppailtu eteen alas ja puolelta toiselle letkeää menoa ilman kokoamista. Viikon päästä olisi kotona aluekisastartti ja kunnianhimoinen Vab:0. Toivotaan, että pääsemme treeniterään ajoissa!

Vaihtojen kanssa tehtiin töitä ennen kevyttä viikkoa. Aivan mahtava harjoitus oli tehdä laukassa vastataivutusta. Tätä on yritetty jo pari kuukautta aiemminkin, mutta silloin emme vielä siihen taipuneet. Pitkällä sivulla avoa, josta varovainen taivutus ulos, takaosa uralla, etuosa sen sisäpuolella. Kun tämä sujui, tuli palkintona helpot, puhtaat vaihdot molempiin suuntiin.

Se, että asiat alkavat loksahdella kohdilleen talven treenaamisen jälkeen, on kyllä aivan mahtavaa.

Eilen sain kokeilla vaihtoja tallikaveri Tiinan opetusmestariruunan kanssa. No, olihan se jotain aivan toista. Kevyttä, helppoa ja vaivatonta, puhdas vaihto tuli ulkopohkeen hipaisusta. Cindan kanssa tähän on vielä matkaa...