Reipas tallinpitäjämme Tiina oli sopinut jo toiset treffit maailmanmestari Edward Galin kanssa tänä vuonna. Maaliskuun klinikka oli vielä kotitallilla Vihdissä, nyt järjestetty Ypäjällä, jotta kaikki halukkaat katsojat mahtuisivat mukaan.

Edward esiintyi edukseen ja vaikutti perehtyvän kunkin ratsukon ongelmiin mielellään. Kaikki maailmantähdet eivät siis ole diivoja.

Ratsukkoina nähtiin

Mia von Schantz-Zalzatime

Maria Wennerstrand-Arueira

Ksenja Karahka-Minet

Pilvi Rientonen-Gandolfini

Tiia Mutikainen-Siroko

Johanna Heikkilä-Adonna

Merita Kelo-Saluut

Katariina Torkkola-May Chandani

Emilia Kaikkonen-Wettiner Prinz

Annu Meller-Mauser

 

Harrastajan oli lohdullista nähdä, että taitavillakin ratsastajilla voi olla ongelmia perusratsastuksen kanssa ja toisaalta se, että perusratsastuspulmien ratketessa vaikeammatkin liikkeet alkavat sujua. Edellisen klinikan jälkeen lehdet muistaakseni kirjoittivat, että merkillepantavin ero Edwardin opetuksessa suomalaiseen ratsastukseen verrattuna oli eteenratsastus tai siis meidän oloissamme sen puute. Nyt vaikutelmaksi kuitenkin tuli, että kontrolli on tärkeintä, pohkeen takana liikkuvat tulee saada eteen ja aktiivisen takaosan eteen propeloimat taas saada kiinni. Jälkimmäisestä esimerkki oli toisena esiintynyt nuori hevonen, joka taas vaikutti liikemekaniikaltaan hieman samalta kuin omani. Kevyt ja pehmeä käsi oli mielestäni enemmän teemana kuin eteenratsastus. Kädellä on päästävä myötäämään eteen aika ajoin silläkin uhalla, että paketti leviää. Jos niin käy otetaan kiinni uudelleen, jotta taas päästään myötäämään. Kädellä ei saa jäädä siis pitämään tai kannattelemaan.

Muotoa korjattiin kaikilta. Pyöreämmäksi, alemmas. Tämän Edward kertoi olevan ainoa tapa saada selkä aktiiviseksi. Niska ylhäällä, lyhyenä ja takajalat alla ei ole tavoite, jos selkä jää alas. Tässä on selvä koulukuntaero verrattuna esim. Heuschman-Balkenhol-kannattajiin.

Ihanin hevonen minun silmääni oli Siroko. Pääsisipä sitä näkemään radoilla jatkossakin!

Ratsastajista iloisimman vaikutelman teki Emilia Kaikkonen. Muotoa korjattiin hieman, pyöreämmäksi siis ja sitten päästiin harjoittelemaan vaihtoja. Ilmeisesti ratsukko ei ole ollut ykkösten tasalla tähän asti, mutta kokeilivat kehoituksesta ja hyvinhän tuo näytti sujuvan. Kun saat tehtyä kolme, voit tehdä myös viisitoista...

Cindan kanssa retkeilimme Kangasalla jälleen marraskuun lopussa. Se, että parkkipaikka oli tyhjä paikalle saapuessamme, ei ollut hyvä merkki. Ajanvarauksen kanssa oli käynyt virhe, eli Tuula (tai sen kummemmin Hessukaan) ei ollut paikalla. Nuori eläinlääkäri Laura katsoi Cindan liikkeessä ja tarkasteli ultralla vamma-alueita, jotka onneksi näyttivät edellistä kertaa paremmilta. Liikutuksen suhteen emme saaneet oikeastaan ohjeita, joten olen tehnyt kuntoutusta hieman oman arvioni mukaan aloitellen kevyttä ravia. Ongelmia ei ole ilmennyt, Cinda liikkuu halukkaasti. Onnettomuudesta alkaa olla kolme kuukautta ja jotenkin tuntuisi siltä, että harjoittelun tulisi olla nousujohteista, jotta toipumista voisi tapahtua.