Cinda pääsi tänään saksalaisen eläinlääkäri-kiropraktikon Sybil Moffatin hoitoon. Sybil tai miehensä Donald käyvät säännöllisin välein DC:ssä hoitamassa hevosia. Mikä parasta kotitallilta siis ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ammattitaustani on tehnyt alaan uskomisen hieman vaikeaksi, mutta eläinlääkärikoulutuksen saaneen "niksauttajan" hoiviin uskalsin hevoseni päästää. Evidenssiä hoidon vaikuttavuudesta ainakaan hevosilla ei juurikaan ole, niinkuin ei kyllä monella muullakaan laajalti käytetyllä hoidolla. Sybil sai Cindan luottamuksen välittömästi, joten töitäkin päästiin tekemään. Alkuun katsottiin liike suoralla ja liinassa käynnissä ja ravissa. Sitten ranka ja nivelet käytiin läpi. Mitään suurempaa vikaa tai ongelmaa ei löytynyt ja oikean olkanivelenkin liike oli ongelmatonta. Takapäässä on jotain vanhaa vammaa, mutta ei kuulemma mitään kovin hankalaa. Raviin lähtiessä lantio oli liikkunut hetken hieman epäsymmetrisesti ja lantion alueen lihaskalvoissa oli kiristyksiä. Niiden hoitoon sain kotikäsittelyohjeet. Olen kyllä huomannut ihon rypistyvän sen takamuksessa liikkeessä, mutten ajatellut sen nyt liittyvän erityisesti mihinkään. Pienen jumppailun ja lahjonnan jälkeen kaularankakin taipui vasemmalla varsin letkeästi. Akuneulat saatiin paikoilleen ilman hässäkkää. Töitä ratsastaen voimme jatkaa vähitellen parin vapaapäivän jälkeen. Kaikenkaikkiaan Sybil kehui Cindaa onnekkaaksi hevoseksi, toipumisessa ei nyt vaikuttaisi olevan hankaluuksia.

Kolmannella maastokävelyllä aloin ehdotella Päiville niitä nopeampiakin askellajeja. Cinda suhtautui uuteen tehtävään aikuisen hevosen tyyneydellä. Kertaalleen se kysäisi, saisiko karauttaa Kertun ohi, mutta tyytyi sitten asemaansa hännillä. Ihan vain mäkien kiipeily puolen metrin hangessa on hyvää peruskuntotreeniä myös. On siinä lumisella pellolla laukkaamisessa vaan jotain ihan tosi kivaa.

Helmikuun rataharjoitukset lähestyvät. Sitä, aiommeko osallistua, en osaa sanoa vielä. Tiinan kanssa ratsastin radan heb:3 kertaalleen läpi tunnilla. Pystyihän sen rämpimään, mutta tavoitteena olisi mennä edes jollain lailla tyylikkäästi eikä rämpien. Eli peräänannosta ei kouluratsastusradalla olisi tiettävästi ainakaan haittaa. Yllättäen ohjelmassa oleva 15 m laukkavoltti sujui aika mukavasti molempiin suuntiin. Perusmeno ravissa ja laukassa pitäisi saada tasaisemmaksi ja siirtymiset sujuvammiksi. Toisaalta, eihän tässä ole ratsastettu vielä kuin kuukausi... Lopuksi teimme ravi-laukka-siirtymisiä suoralla uralla. Iänikuiselta ympyrältä pois pääseminen tuntuu edellyttävän sitä, että lähtee pois ympyrältä, vaikka se tuntuisi aluksi vaikealta.

Kikon kanssa työstimme siirtymisiä niin, että ympyrällä asetus onkin ulos samoin kuin takaosa. Tehtävä vaikutti vaikealta lähinnä ratsastajan koordinaation suhteen. Jos ulkokäsi saikin hevosen asettumaan pitäisi sisäkäden kuitenkin näyttää suuntaa, jotta pysyttäisiin ympyrällä eikä törmättäisi seinään. Periaattessa ymmärrän myös sen, että jos takaosa halutaan ulos ei ulkopohje voi kaivaa kylkeä takana. Tutusta asennosta poikkeaminen oli vaikeaa ja alkutunti tuntui kamppailulta. Lopuksi hevonen kuitenkin pehmeni ja alkoi ravata varsin mukavasti sekä odottaa laukassa kun ulkokylki oli paremmassa hallussa. Harmi, että tämä tapahtui siinä jotakuinkin 28 min. kohdalla 30 min. tunnista. Mitenhän paljon sitä pääsisi tunneilla tekemään kaikkia kivoja juttuja, jos tämä läpiratsastusprosessi hieman nopeutuisi?

Viimeisimmällä tunnilla Tiinan kanssa keskityimme taivutuksiin, jotta kaula tulisi hieman letkeämmäksi. Aloitimme taivutuksilla ja vastataivutuksilla käynnissä ja sitten laukassa. Laukassa vasemmalle asettaminen ja taivuttaminen ei aluksi juurikaan toteutunut, ainoastaa vauhdin kiihtyminen. Onneksi maneesissa ei ollut muita. Tarkoituksena oli irroittaa eteen-alas ja saada hevonen pidemmälle kaulalle ja samalla pehmeäksi edestä. Homma alkoi toimia, kun systeemiin lisättiin vuoroin vasta- ja vuoroin myötätaivutus. Cinda tuntui ymmärtävän, että kaulan voi kantaa, kättä voi seurata, eikä mitään pahaa tapahdu. Ratsastaja tuntui ymmärtävän, ettei naruista tarvitse vetää. Tekemistä minulla on vielä siinä, ettei istunta työnnä hevosta alamäkeen ja kovempaan laukkaan. Lopputuloksena oli parempi ja tasaisempi muoto ja mahdollisuus pitää käsi kevyenä. Tätä jos saadaan jalostettua, niin mitenhän mukavaa ratsastamisesta tulee? Joku Edward on kuulemma käyttänyt tätä konstia opetuksessaan.