Rohkaistuin ilmoittautumaan tallilla käyvän hollantilaisen valmentajan kurssille ja hyvä niin. Jotta asiat ratsastamisen suhteen sujuisivat, tarvitsee aika monen osatekijän olla kunnossa. Valmennus ei ole näistä ollenkaan vähäpätöisin.

Lauantaina Piet ratsasti Cindan. Jostain syystä hevoset pyöristyvät ja alkavat astua alleen, kun ammattiratsastaja ottaa ohjat käteen. Tämän salaisuuden olemus on minulle vielä selvittämättä. Piet verytteli pitkään kevyessä ravissa ja laukassa. Vasempaan kierrokseen Cinda pariin otteeseen kiskaisi kaulan pystysuoraan ylös ja yritti karata avuilta. Vastaavassa tilanteessa otan yleensä käyntiin ja saan paletin kasattua vain hitaamman askellajin kautta. Piet kuitenkin istui rauhassa, piti käden hiljaa ja ratsasti pohkeella ja tilanne oli jälleen hanskassa parin askeleen kuluttua. Juu, kyllä kotivalmentajatkin ovat sanoneet, että jatka ja korjaa äläkä aina vaan kävele, mutta jostain syystä uskonpuute on ollut siinä määrin suuri, etten ole ajatellut sen olevan mahdollista. Piet teki myös ravipohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle jatkaen avossa. Vasenta laukkaa työstettiin paljon ja 10 m voltitkin onnistuivat. Jos hevonen näytti tulevan kättä vasten seurasi nopea raipan kosketus eikä tästä seurannut villiyttä vaan takajalkojen parempaa koukistelua.

Ratsastuksen jälkeen sain muutaman lauseen arvion tilanteesta:

"I don´t think there´s anything wrong with her"

"She needs to learn more about half-halts"

"Tomorrow You will ride"

Tiinalle Piet sen sijaan oli tunnustanut, että onhan se vähän vahva välillä...

Sunnuntaina kahdenkymmenen  asteen pakkanen arvelutti hieman. Eikun pappia kyytiin kuitenkin, kun kerran vierasmaalainen valmentajakin oli käytettävissä. Hevonen jaksoi hyvin ja oli hyvin kuulolla alusta alkaen. Aktiivisuus oli päivän teema. Jo käynnin tulee olla sellainen, että ajatus siitä, että vahvistaa pohjetta vain hieman, on kylliksi siirtämään hevosen raviin tasapainossa. Kävimme läpi tuntumaa ja puolipidätettä Pietin simuloidessa hevosta ohjien päässä. Ratsastajan olemuksessa korjattiin sitä, että istunnan täytyy pysyä vakaana puolipidätteen ja muidenkin apujen käytön aikana. Puolipidäte tehdään nopeasti kädellä varmistaen, että hevonen on läpi sisädelle. Sisäohjan taivutus rentouttaa niskan tarvittaessa. Ohjia sain lyhentää useamman kerran tinkimättä kuitenkaan pyöreydestä. Kun hevonen vastaa, seuraa välitön rentoutus. Pohkeen paikka täytyisi saada edemmäs, jotta pohkeenväistöt ja sulut sujuisivat jatkossa hyvin. Pohje ja hevosen reaktio siihen varmistavat sen, ettei meno päädy etupainoiseksi ja tuntuma muutu vedoksi. Työstimme ravia paljon ja mielestäni se muuttui fantastiseksi. Oli ihanaa istua kyydissä ja nauttia niistä hetkistä, jolloin korjauksia ei tarvinnut tehdä. Laukassa ratsukon yhdistetty kunto alkoi hiipua ja pohkeen unohtaminen johti välittömään putoamiseen raviin tai jopa käyntiin. Eli käsite "pohkeen edessä" ei aivan toteutunut. Toteutuneen laukan laatu oli kuulemma kuitenkin hieno. Ravista teimme siirtymisiä käyntiin ja pysähdykseen. Pysähdyksissä Cinda ei ole oikein jaksanut seistä, vaan on hääräillyt joko jaloillaan tai päällään. Kun perusravi oli kyllin aktiivinen ei rauhassa jopa useita sekunteja paikallaan tasajaloin seisominen ollut ongelma ja liikkeelle päästiin ravissa. Tuomio oli "You have a nice horse and this is good start".

Toivottavasti pääsemme jatkamaan yhteistyötä jo vaikkapa maaliskuussa.