Valmistauduin lauantaiaamun ratsastukseen pitkillä alkukäynneillä sekä ratsastamalla kevyttä ravia ja laukkaa tavalliseen tapaan sekä muutamalla siirtymisellä.

Tunne noususuhdanteesta välittyi ulospäinkin; tunnin alkuun Piet kommentoi verkkaa kehumalla, että viimeisen 4-5 vkon aikana ollaan tehty hyvin töitä, perusmeno ja muoto ovat muuttuneet paljon parempaan suuntaan lyhyessä ajassa.

Tunti meni ihanasti. Aloitimme käynti-ravi-, ravi-seis-, laukka-ravi-siirtymisillä. Kun viimeksi yleisin kommentti oli "try to get her round" kuului nyt "very nice outline, don´t make her any rounder". Oikeaa asetusta ja taivutusta kerrattiin ja sen pysymistä silloinkin, kun ulko-ohjalla tehdään puolipidätteitä. Perusravi saatiin sujumaan mukavasti ja helposti vain aktivoimalla pohkeella. Kyydissä on mukava istua, kun hevonen ravaa eteen itse pysyen pehmeänä ja pyöreänä. Laukassa ulko-ohjan puolipidätteet menivät läpi ilman putoamista raville ja tuloksena oli mukava, aktiivinen koottu laukka. Jatkoimme tekemällä pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle ja sekin sujui ilman komplikaatioita ja ratsastajalle tuli suorastaan flow-fillis. Hevoseni on ihana ja voimme tehdä mitä vaan... Tehtävä jatkui niin, että pohkeenväistöstä jatkettiin suoraan avotaivutukseen. Avoa teimme vielä pitkillä sivuilla isossa ravissa isoin askelin. 40 min. alkoi olla lopussa, mutta ohjelmaan otettiin vielä muutama keskiravi. Askel lähtikin pitenemään niin, että oli toistaiseksi helpointa ratsastaa keventäen. Aivan viimeiseksi tehtiin ravin kokoamisia mahdollisimman lähelle käyntiä ja siitä eteenpäin ratsastuksia. Tunnin jälkeen myös katsojat kehuivat Cindan menoa ja omistajan itsetunto kohosi, hmm, stratosfääriseksi. Pessimistinä valmistauduin siihen, että video kotona paljastaisi totuuden, mutta kuinka ollakaan, meno näytti siltä kuin maneesissa olisi joku aivan toinen hevonen sekä joku aivan toinen ratsastaja. Ihanaa!

Sunnuntaiaamuna flow oli poissa. Hevonen oli hidas pohkeelle eikä halunnut asettua tai taipua vasemmalle ja painoi käsille aiheuttaen puristusistunnan ja ratsastajan väsymisen. Piet muistutti, että tilanne korjataan ratsastamalla ensin kylliksi eteen ja miettimällä sitten vasta muotoa. Oikeaan kierrokseeen saimme aikaiseksi puolessa tunnissa kivan kevyen ravin ja laukan, vasemmalle ongelmia oli sekä ravissa että laukassa. Itsenäisessä loppuverkassa sain pidemmällä ohjalla aikaan jonkinlaista rentoutta sentään. Pettymys oli suuri, olisin halunnut jatkaa työskentelyä edellisen päivän tapaan. Piet kysyi, että ymmärränhän, että hevoselämä on tällaista. Joskus ne menevät paremmin ja joskus huonommin.

Mietittävää tässä kuitenkin on, lauantain voittajafiiliksessä treeni taisi mennä överiksi nykykuntoon verrattuna. Omankin ratsastamisen intensiteettiä täytynee joskus alkaa nostaa, jotta hevosen kunto nousisi, temponvaihteluja en ole paljoa tehnyt ja yleensä, jos alkaa hengästyttää, otan pienet välikäynnit. Ja jos sennumeetingissä aion ratsastaa 7 tuntia 5 päivän sisään täytyy jotain alkaa tehdä toisin. Tosin ne ovat ryhmätunteja, mutta kuitenkin.

Tulevan viikon treenit aloitetaan palauttavalla kävelyllä maasta tai selästä ja sitten seuraakin hammashoitoa (jonka omistaja olikin tyystin unohtanut). Toivottavasti loppuviikosta pääsemme takaisin raiteille!

Kerrottakoon vielä laukanvaihdosta. Se on liike, jota minä en osaa (tai uskalla) ratsastaa ja Cindakin on ollut asian suhteen laakereillaan jo varsin pitkään. Tanskan myyntivideolla se tosin näkyy, mutta ei ole vielä koskaan ohjelmaamme kuulunut. Keskiviikon tunnilla, taas viime minuuteilla, valmentaja kuitenkin kehoitti menemään "vielä vähän laukkaa". Noston jälkeen piti aktivoida laukkaa ulkopohkeella ja kääntää diagonaalille. Diagonaalilla alkoi kuulua yksi-siirrä-raippa, yksi-siirrä raippa ja arkailustani huolimatta päätin kokeilla ja kuinka ollakaan, Cinda vaihtoi, ja vielä toisenkin kerran. Seurauksena ei ollut hyppimistä, ryntäämistä tai putoamista ennakkoasenteistani poiketen. No, niiden kahden jälkeen hevonen kuumui ja ratsastaja jännitttyi pohkeiden mennessä epämääräisiksi (mihis ne nyt uskaltaisikaan laittaa) ja takaosa oli jäljessä. Mutta jotain kuitenkin! Suunnitelmani oli ollut ottaa vaihdot Cindan ohjelmaan vasta syksyllä ja alkuun ratsuttajan alla, minkä jälkeen alkaisimme harjoitella niitä yhdessä, kunhan heppa on automatisoitu ensin.