Tosielämän lainalaisuudet seuraavat aina toisiaan.

Pietin edellisen kurssin jälkeen Cinda oli uuvuksissaan.  Toipumiseen meni muutama päivä, samalla huollettiin hampaat, joissa ei ollut kummempaa sanottavaa ja hoidettiin rokotukset kuntoon.

Treenit jatkuivat entistä ehompina ja Tiinan kannustuksesta ajattelin kuitenkin osallistua pääsiäismaanantain seurakisoihin meillä kotona. Kenttäkutosen asiat tuntuivat yksittäisinä sujuvan ihan mallikkaasti, täytyisi vaan saada ne ketjutettua.

Erika kävi hieromassa ja pääsi oikeastaan ensimmäistä kertaa työstämään lihaksistoa kunnolla hevosen panikoimatta sitä, että nyt joku vieras nainen koskee häneen. Oikean olkanivelen ympärillä oli lihaskireyttä, mutta kehoituksena oli silti liikuttaa normaalisti. Treenatessa lihakset kipeytyvät, tietäähän sen. Seuraavana päivänä Kikon tunnilla menimme perustyötä, asetus sisään, puolipidätteet ulkoa, takaosa aktiiviseksi. Cinda kuitenkin oli poikkeuksellisen "tuhma", yritti nyppiä ohjia pois ja hieman nyökki päällään, jos tahti jäi flegmaattiseksi. Loppuviikosta sitten heppa tahti oikeaa etujalkaa alkuravissa, juuri sitä, mihin kolarissa sattui. Harmitus oli luonnollisesti suuri. Onko ahnehdittu liikaa treenin kanssa? Onkohan se toipunut hyvin? Olisiko kuitenkin kannattanut liikuttaa kevyesti pari päivää hieronnan jälkeen?

Annoin kolme päivää lepoa ja lotrasin linimenttiä. Tänään kävimme Tiinan tunnilla ja kaikki vaikutti taas olevan kunnossa, onneksi. Sormet ja varpaat ristissä eteenpäin, mutta pääsiäiskisat taitavat jäädä haaveeksi, kovasti olisi pitänyt rataa treenata. Ensi viikolla olisi taas Pietin kurssi ja sitten pidempi tauko ennen seuraavaa.

Hans-Peter Minderhoud (EG:n kaveri, jos joku ei tiennyt) Hollannista kävi pitämässä kurssia DC:ssä. Ratsastajat tuntuivat olevan tosi tyytyväisiä kurssin antiin. Katsojana olin huonosti keskittynyt, pohdiskelin, ostaisinko uuden ratsastuspuseron vai  en. Ostin kuitenkin, mutta Bob ja Piaffe vei sen nimenomaisen puseron välillä Tampereen hevosmessuille, onneksi toivat sen vielä takaisinkin. Ravissa HP teetti melkein kaikilla paljon siirtymisiä askellajin sisällä. Ilmeisesti juuri näin saadaan sitä ravia irti hevosesta... Nuoret hevoset tekivät vaihtoja ja niiden seuraaminen oli mielenkiintoista. Olin ollut vähän siinä käsityksessä, että jollei se ensimmäisestä vaihtoavusta vaihda, on peli vähän niinkuin menetetty. Ilmeisesti näin ei olekaan, vaan sitten voidaan jatkaa vastalaukassa, yrittää uudelleen, tehdä askel pari väistöä, korjata asetusta, valmistella paremmin ja sitten yrittää uudelleen. Nuoret hevoset onnistuivat hyvin ja virheitä voi välillä tulla.

Myös Marko Björs kävi kurssittamassa DC:läisiä. Teemana oli taivutus, jopa ehkä ylitaivutus sisään. Menetelmä muistutti Johnin tuntia viime kesänä. Olisi ollut mukava päästä mukaan, ehkä seuravalla kerralla?