Aloitin lauantain tunnin selittelemällä, kuinka kuukausi oli kulunut nopeasti ja vailla edistystä ja viimiset pari viikkoa etenkin menty kevyesti, kun oli ollut ohimenevää könkkäämistä. Piet totesi, että lienee parasta, että hän käy sitten selässä kokeilemassa, miltä Cinda tuntuu. Meno oli reipasta ja hevonen näytti hienolta. Ehdin vielä itsekin käydä kyydissä. Jostain syystä heppa oli herkistynyt pohkeelle oikein mukavasti ja tuntui selkään varsin vauhdikkaalta. Videolla meno näytti kuitenkin paljon maltillisemmalta. Alaspäin siirtymisissä olisi tärkeää, etten anna hevosen rojahtaa etupainoiseksi, vaan säilytän painon takaosalla ja kaulan siinä asennossa, missä se on, eikä kipata sitä eteen alas. Loppuravissa pidemmällä ohjalla ravi tuntui selkään valitettavan kulmikkaalta ja aloinkin miettiä, että noinkohan sitä ollaan sunnuntaina enää treenikunnossa. Lähes varmistin epäonnistumisen nauttimalla illalla ruokajuomaksi gin and tonicia, mutta siitä ongelmasta ehdittiin selvitä virkistävän aamukävelyn avulla.

Aurinko ja viidentoista asteen lämpö rohkaisivat pesemään talven pölyt turkista ja ulkoa löytyi kuivatellessa jo muutama korsi vihreää ja pienenpieniä voikukan alkuja.

Sunnuntaina ehdimme tehdä hieman enemmän. Itsenäisessä raviverkassa mietin taas tahtia ja sitä, että onko se kunnossa. Laukka sujui paremmin joten päädyin sitten verkkailemaan vain laukassa. Päivän teemana oli saada hevonen oikeasti pehmeäksi myös vasemmalle ohjalle. Ei riitä, että tekee vähän sinne päin ja tyytyy vähempään, kun se kerran on vaikeaa. Täytyy tehdä työ loppuun asti ja asettaa ja taivuttaa sisään unohtamatta ulko-ohjan puolipidätteitä, kunnes keveyteen päästään. Pohkeenväistöt menivät mukavasti ja väistöaskeleet olivat suurempia, kun perusravi oli enemmän keskiravin suuntaista. Puolipidäte väistön aikana ei voi olla liian suuri, etteivät kaula ja askeleet lyhene. Siirtymiset käynti-ravi, ravi-laukka, ravi-seis kuuluivat myös ohjelmaan. Myös pysähdyksessä olen antanut Cindan puuhailla hieman omiaan, kun se kerran vihaa paikallaan seisomista. Se ei kuitenkaan Pietille sopinut, vaan pysähdyksessäkin täytyy pysyä tuntumalla, tarvittaessa asettuneena, katselematta ympärilleen ja liikuttelematta jalkoja. Täytynee alkaa vaatia enemmän.

Vuosi sitten alkuvuodesta parantelimme myös lapajumia ja epätahtisuutta. Tuolloin ongelma ratkesi siirtymällä kengitykseen pohjallisilla. Petu ystävällisesti järjesti asian jo ennen viikonlopun valmennusta. Nyt on sitten uudet Shock tamer-pohjat etukengissä ja fyllit niiden alla.

Käytäväkonsultaatioissa on suositeltu Cartrophenia. Kuulemma monet ovat hyötyneet myös Tildrenistä epäselvien vaikeasti diagnosoitavien ontumien hoidossa. Toisaalta emme ole kokeilleet vielä edes suun kautta otettavia lisäravinteita, kuten Myoplastia tai Gonexia.

Erika tulee heti pääsiäisen jälkeen hoitelemaan kipeää lapaa ultraäänellä. Toivottavasti siitä on apua, ja jollei ole, täytynee tunnustaa, ettei tilanne selkine ihmislääketieteen avulla vaan täytynee turvata veterinäärikollegoihin.

Kotivalmentajan tunnilla sain ahaa-elämyksen kielikuvan avulla. Kolmikaarinen kiemura oikeassa laukassa on ollut vasenta vaikeampi, vauhti on joko kiihtynyt, laukka mennyt etupainoiseksi tai pudonnut raville. Darrakäsistä on ollut puhetta jo aiemminkin, mutta jostain syystä käsite on ollut minulle vieras. Parkinson-kädet oli parempi, sillä tottahan sellaiset on nähty! Parkinson-käsillä vastalaukkakurva sujui selvästi spastisia pareesikäsiä paremmin.

Tulevan viikon aloitamme ottamalla iisisti ja maastoilutreffitkin on jo tehty.