Tiina oli valinnut ohjelman HeA:4 2.6. järjestettyihin rataharjoituksiin. Valmistauduin hyvillä mielin, sillä siinä ei tarvitse mennä pohkeenväistöä, vaan avotaivutusta ja vastalaukkakin on mukavalla tiellä, pitkän radan loivalla kiemuralla.

Verkkailin itsenäisesti ja Cinda tuntui mukavan rennolta ja pehmeältä. Muutamaa minuuttia ennen h-hetkeä Tiina kuitenkin huikkasi, ettei noin pitkällä hevosella voi oikein mennä radalle... Eli valmentajaa tarvitaan yhä. Yritin sitten tehdä sen, mitä tehtävissä on...

Rata alkoi hyvin, ja raviohjelma saatiin puksutettua läpi ilman erityisiä vaiheita. Hevonen ei ollut niin hyvä, kuin tunnilla tavallisesti, mutta sitä selittänee sekin, että ratsastaja lähes halvaantuu jännitykseltään. Ei velttohalvaannu, vaan kädet ja jalat vaan jähmettyvät. Vasemmassa laukassa tapahtui katsojien kyttäämistä, josta seurasi laukanvaihto ja väärää laukkaa sekä uralta poistuminen. Oikea laukka saatiin suoritettua ilman erityisiä ongelmia, mikä on yllätys, sillä vasen laukka on treeneissä se vahvempi laukka.

Arvostelulomake oli kannustavaa luettavaa. Perusmenolla saadaan tällä erää kuutosta, ja jos menisi sillä tavalla, kun tuntuu hyvältä, seiskaa. Hössöttämisestä tuli nelosta. Kokonaisprosentit olivat 62,7, mistä allekirjoittanut oli erittäin tyytyväinen, olihan tämä ensimmäinen helppo a-rata koskaan. Treenaaminen on tuottanut tulosta! Kaksi vuotta sitten menimme helppo c-radan prosenteilla 63 ja vuosi sitten helppo b ja 53. Suuri kiitos kuuluu hyville olosuhteille, hevosen hienolle toipumiselle ja toimivalle valmennussuhteelle.