Ravilisäysten jälkeen seurasi vapaapäivä Riikan kanssa maastossa kävellen ja kengitys. Omistajapa vaan oli unohtanut kengityksen.

Seuraavana päivänä ratsastus ei oikein ottanut käynnistyäkseen. Käynnissä pitkin ohjin Cinda pysähteli ja heilutti häntäänsä. Kun piti lähteä raviin ontui se ihan selvästi. Täti tuli alas, heppa karsinaan ja sitten puhelin käteen. Se on tietysti se irtopalanivel ja koskaan se ei näin kipeä ole ollutkaan. Täytynee soittaa Houtulle, koska kukaan muu tässä maassa ei kuulemma osaa kavionivelen irtopaloja tähystäen leikata. Houttu kertoi leikanneensa joitain satoja ja paranevat hyvin kolmen kuukauden aikana, tokikin jos nivel on jo menetetty, ei irtopalan poisto enää auta. Cindan nivel tuskin on menetetty, luiset nivelpinnat kuvautuvat varsin kauniina. No koskas sen voisi sitten tuoda ja paljonko maksaa? Vakuutus ei näet korvaa, karrikoiden koska hevosella on luusto jo syntyessään. Houttu kehoitti nyt vielä vähän harkitsemaan. Kesä on kivaa aikaa harrastaa. Harrastaa tietysti voi vaan terveellä hevosella. Sennumiittikin vaikuttaa jäävän väliin. Toinen hevosenomistaja yrittää sanoa, että Cindahan kengitettiin eilen, hän näki. Ai, tälläkö viikolla se oli? No pitäiskös se kenkä ottaa pois? Kumpikohan se oli, se oikea tietysti. Oikean etukengän poisto pahentaa ontumaa.

Seuraavana aamuna saan tallilta viestin, ettei Cinda pääse tarhaan, on kolmijalkainen. Pitkä päivä töissä. Auton mittari näyttää + 36 kun pääsen. Heppa autoon ja Hyvinkäälle. Kira-lääkäri katsoo ja myöntää, että voihan sillä joskus olla ollut ongelmia oikean etusen kanssa, mutta nyt se kyllä ontuu tuota vasenta ravissa 2,5/5. Puudutetaanpa kavio ja otetaanpa kenkä pois. Cinda ravaa iloisesti 10 min. päästä. Ei löydy vakuuttavaa pihtiarkuutta eikä murtumia. Tehdään haude. Kotiin helpotuksen vallassa. Viikonloppuna annostellaan särkylääkettä ja opetellaan kaviohauteen tekoa. Oppiminen ei oikein toteutunut, joten Minna sai toimia pääasiallisena hauteentekijänä.

Parin päivän päästä kengät jalkaan ja seuraavana heppa liinaan. Ravaa iloisesti. Täti selkään ja edelleen menee hyvin. Huh helpotusta! Tavalliset asiat lienevät siis todellakin, tavallisia.

Olin toki soitellut myös ympäri Eurooppaa, lähinnä Tanskaan. Tämä ei ole kyllä mikään urheiluhevonen, kun se alkaa ontua keskiravissa! Täytyy miettiä tilalle joku, joka on! Parin päivän päästä peruutus, ei vaihdetakaan, kaikki hyvin, unohtakaa koko juttu.