Kirahvi ei koskaan petä, vaan aina antautuu katseltavaksi. Tai kuka nyt siellä tarkkaileekaan ketä.

Philip löysi gepardit viimeisen ratsastuksen kunniaksi uudelleen.

Tällä viimeisellä ratsastuksella osa joukkiosta toivoi, että voisimme laukata kerran vähän reippaamminkin. Valitettavasti siitä seurasi se, mikä oikeastaan oli ollut vain ajan kysymys. Onneksi mitään ei sattunut, mutta hyvä muistutus siitä, että jos ratsastustaidoksi edellytetään "confident and competent" ei alkeisjatkokurssitasoinen ratsastus  riitä kokemukseksi vaikka intoa olisikin yllin kyllin. Philip kokeneena oppaana oli ottanut tämän huomioon säädellessään vauhtia ja reittejä, mutta kokeneemmat ratsastajat valitettavasti kärsivät siitä, ettei maastoesteitä tai pitkiä reippaita laukkoja saatu kuin kokeilla, vaikka tavallisesti täällä kuuluisivat päivittäisen ohjelmaan. "That is the easiest horse I have" kuvasi ehkä sekä ohjaajan että ryhmäläisten turhautumista. Riskitilanteet vaikuttavat tietenkin myös koko ryhmän turvallisuuteen etenkin kun ratsastetaan mahdollisesti vaarallisten eläinten keskuudessa. Ratsastajan olisi hyvä tunnistaa myös omat voimavaransa; jos on liian väsynyt istuakseen laukkaavan hevosen selässä on ehdottomasti turvallisempaa jäädä tallille.

Olin toivonut Philipiltä edellisenä iltana maastoesteitä ja hän oli niitä varovasti lupaillutkin, ryhmä olisi mahdollista jakaa hyppäämisen ajaksi. Rusty oli rakentanut hienon 21 esteen radan, jossa seuraava oli aina suurempi kuin edellinen. Olin jälleen Icen selässä, mikä hieman arvelutti, koska työntekijät olivat kertoneet, että se todellakaan ei ole mikään estehevonen. Omakin hyppykokemus on ollut tauolla vuosia. Muilla oli kokeneet tykit ja naapurimaamme 60-kymppiset kouluratsastaleidit antoivat palaa myös. Rusty ohjeisti pysymään Icen kanssa kokeneen hevosen lähellä, kokoamaan heti esteen jälkeen, käyttämään paljon jalkaa ja varautumaan pukkeihin. "He is still learning". Kiltti Ice suoriutui kuitenkin hienosti ensimmäisestä kahdeksasta esteestä, ainoastaan hyppyyn lähtö saattoi tapahtua ihan kuinka kaukaa tahansa, mutta ei silloinkaan ottanut nokkiinsa, vaikka kuski jäikin ensimmäisissä hieman jälkeen. Hyppääminen oli hirveän hauskaa pitkästä aikaa.

Haikea aamupäivä: Riitta - Theakston, Ilona-Saku, Anne-Hiroko, Mirva-Ice.

Hei-hei hepat, koirat ja henkilökunta, toivottavasti tapaamme taas joskus! Ainakin tälle tädille loma oli toistaiseksi paras koskaan!