Perjantaiaamuna aloitimme ratsastuksen takaisin kohti Karongwea. Hyeenoja ei nyt nähty, koska asiakkaat olivat "too loud". Kompensaationa saimme maistaa hieman reippaampaa laukkaa ja muistin, ettei heti Philipin takana olemista suositeltu Inkan kanssa. Eric kärkkyi takana valmiina liittymään hevosten ilonpitoon, jos sellaista seuraisi.

Lempiheppa Inka.

Olikos ne sitten kutojalinnun pesiä?

Perää piti Karen Fargon kera. Leopardia etsiessä Philip neuvoi Karenia: Koeta pärjätä siellä takana. Jos näet ison kissan sano vain shit tai fuck tai jotain, niin tiedän kyllä, mitä tarkoitat.

Montako wildebeestiä näet?

Iloiset baarimikot tekevät aamupäivän juomia.

Samaan aikaan tällä ikävä omia koiria.

Iltapäivän ratsastuksella näimme jälleen leijonia. Urosleijona karjuu todella voimakkaasti. Olo oli epäilevä, vaikka Philip vakuutti kyseessä olevan vain lauman sisäisten kurinpitotoimien.

Rauhallinen tilanne muutti olemustaan nopeasti. Kamerat pois! Kamerat pois! Miksi joudun sanomaan kahdesti! Nuori naarasleijona oli lähtenyt tulemaan kohti korvat pystyssä vaanien. Takaisin 20 metriä! Perääntyminen olisi ollut helpompi tehdä, jos nuori hevonen ei olisi jähmettynyt tuijottaessaan siltarumpua. Ruoska paukahti pari kertaa ja leijona perääntyi. "Salt in the soup"! Kiersimme vielä leijonien toiselle puolelle. Philipille tuli vielä mieleen "jos ne nyt kiertävät miedät niin pääsemme pois vain tuota kapeaa kannasta pitkin"! Lisää naurua. Rusty: "sweating without being hot".

Viimeinen sundowner. Ohjeena oli jättää jalustimet alas ja vyö kireälle, koska leijonat olivat niin lähellä.

Nämä tytöt ovat kyllä tosi nättejä.

Kuulinko oikein? "I will do You all"?

Haikea viimeinen illallinen. Tarjolla oli jotain todella spesiaalia, eli hippo-pihvejä.

Vesikannulla on mekko, jottei heinäsirkka menisi sinne.