Kuvassa karvavekkari ala WAL. Herätys oli 0530, jolloin terassille tuotiin tuoretta kahvia ja keksejä, joita ei tietenkään saanut antaa koiralle, joka ilmaantuu paikalle pian kahvien ja keksien jälkeen. Aamupala oli kuudelta, minkä jälkeen oli aika lähteä toiselle ratsastukselle.

Aamu alkoi gepardin "cheetah" jäljityksellä. Kissat pysyivät piilossa, ja Ilona olisikin ollut kovin hämmästynyt niiden löytyessä, sillä luuli kyseessä olevan simpanssin.

Sain ratsukseni Inkan, jota olin kovasti toivonutkin, sillä Inka on hevonen, joka voitti kilpailun http://www.youtube.com/watch?v=snWTHKAFN2A. Luulin joutuvani jotenkin kamppailemaan, etenkin kun sain briiffauksen "sometimes it is very hard to stop him, always keep Your hands down and stay at the back of the line". Inkan kanssa elämä oli kuitenkin helppoa, kun seistiin, niin seistiin ja kun piti juosta, niin juostiin. Loppuviikosta ihmettelin Philipille helppoa ratsastettavuutta, mutta Philip kuitenkin vahvisti, että totta se on, ei se aina pysähdy, peli on menetetty jos päästää sen ohi tai joku menee sen ohi, jolloin täykkärin kilpailuvietti vie vallan vielä 18-vuotiaanakin. Ilonalla oli Tabernash, Annella Eric ja Riitalla Tau.

Impalat ja kirahvit alkoivat käydä niin tutuiksi, ettei niitä kannattanut enää! ihmetellä.

Kuvassa Tabernash katselee kilpikonnaa.

Sitten Philip löysi leijonia. Siellä ne olivat, joenuoman toisella puolella. Hevoset pysyivät rauhallisina vaikkakin korvat nousivat pystyyn ja hengitys muuttui syväksi ja jännittyneeksi.

"Siis mennäänkö mekin nyt juuri sinne, missä ne leijonat ovat"? "Yes". "Miksi"? "Because that's the salt in the soup". En ollut ollenkaan pahoillani siitä, että Philipin vyöllä oli latingissa oleva Magnum .44. Jos ruoska ei siis riittäisi torjumaan mahdollista hyökkäystä.

Kuvassa yllä siis urosleijona ja Inkan korva.

Pahkasika eli running bacon eli warthog tasasi hengityksen.

Leijonat Karongwessa voivat hyvin, sillä syötävää on yllinkyllin.

Ilona-Tabi, Riitta-Tau, Mirva-Inka, Anne-Eric.

Ratsastuksen jälkeen kelpasi taas kylmä juoma.

Ja uiminen.

Erilaisten ötököiden sietokyky kasvaa Afrikassa. Ensimmäisenä yönä siis herätin kämppäkaverini, koska en päässyt vessaan, koska pöntöllä istui sammakko.

Iltapäivän ratsastukselle sain tutun Luin ja pääsimme kokeilemaan pieniä maastoesteitäkin. Sundowner koitti taas ja aloin päästä gintonicin makuun, kuten myös Anne.

Takaisin tultuamme otimme toiset.

Ja sitten olikin illallisaika, tällä kertaa kaikki osallistuivat, myös Norah-koira.