Ypäjän kisaviikon kutsu tuli hyvissä ajoin ja päädyin lähtemään karkeloihin, vaikka ajatus näin isoista kansallisista kilpailuista on tuntunut aina joltain sellaiselta, jota joku muu saattaisi haluta tehdä. Yhtä kaikki, meille sopiva ohjelma, hevonen on kiltti kisoissa ja ja Mirka lupautui ajavaksi hevosenhoitajaksi, sinne siis.

Starttasimme ohjelman HeA:4. Paikan päällä järjestelyt toimivat hyvin, pohjat olivat hyvät, siirtymiset turvalliset ja kaikki kunnossa. Helle oli jälleen kova, joten päädyin nopeaan ja lyhyeen verkkaan ja sitten radalle hiekkalaatikkoon, jossa siis olin aiemmin vain unelmoinut ratsastavani.

Rata meni tavalliseen tapaan jännittäen ja etupainoisesti, pisteitä saimme 3-7, prosentteja yht. 59,018. Vastalaukakkakiemurassa ja keskilaukasta kiinni ottaessa Cindis esitti hienot vaihdot. Jospa joskus saisin ne esitettyä vab-radalla? B-tuomari Isa Hudd kirjoitti: " Kehityskelpoinen ratsukko. Tänään harmillisia rikkeitä. Saisi kantaa etuosan kevyemmin. Ratsasta tiet huolellisemmin, varsinkin avotaivutuksessa". C-tuomari Marita Törnroth: " Hevosella hyvä tahti, pitäisi olla selvemmät siirtymiset ja laukassa tahti ei aina säily". Ajatuksiä herättävää on se, että nyt ei tullut kritiikkiä kiireisyydestä, kuten yleensä, vaikka kuskista tuntui ajoittain siltä, että meno on täi tervassa-tyylistä. Ehkä radalla todella täytyy uskaltaa antaa aikaa itselleen ja hevoselleen.

Vaikkei menestys ollut päätähuimaavaa jäi päivästä mieleen kaikenkaikkiaan oikein mukavat muistot. Verkan laidalla tapasimme myös Anu Korppoon, joka alati positiivisesti muistaa aina kysyä kuulumiset ja onnitella kehityksestä. Ihailen asennettansa!