Jossu hieroi Cindiksen jälleen lauantaina ja tällä kertaa kaikki, hevonen, omistaja ja hieroja olivat tyytyväisiä. Lapajumit olivat auenneet hyvin, lihakset pehmeät ja aristamattomat joka puolelta. Seuraava tavoite olisi saada ristiä vahvistettua ja selkään ylipäätäänkin lisää lihasta. Juoksuttaen ohjeena pyytää jo reippaammin ravia suoralla, jotta lapojen liikeratoja saataisiin avattua paremmin. Treenin määrää voidaan kaiken kaikkiaankin nostaa joka toinen päivä-tahdista.

Vinous vaikuttaa ratsastamiseen kovin edelleenkin, Minnan tunneilla olemme todenneet, että pohkeenväistö vasemmalle sujuu, oikealle ei niinkään, kun puolestaan avoa on helpompi mennä oikeaan. Kävimme turisteina myös CR-vaikutteita saaneen Kristan tunnilla viikonloppuna. Kääntäminen ja eritoten etuosan ja lapojen kääntäminen ulkoavuilla oli päivän teema. Allekirjoittanut on tainnut luottaa liian vahvasti vasemman sisäohjan kääntävään voimaan...Erityisesti laukkaa olisi pakko saada hidastettua, jotta etuosa ehtii kääntyä takaosan eteen. CR-istuntaopit tuntuvat kerettiläisestä kummallisilta. "Reidet ylös" kuulostaa asennolta, jota vain ilman satulaa ratsastava ponityttö voisi toteuttaa. Ajatuksena oli palauttaa kulma polveen ja lonkkaan, jotta alapohje palaisi paikalleen liian takaa ja pysyisi lähempänä hevosta. Krista myös tuuppi torsoani paremmin pystyyn ja pystyssä tuntui etukenolta ylävatsa rutussa. Liika ryhdistäminen kun taas voi saada selän notkolle ja takapuolen ankka-asentoon.

Pirita sai ylipuhuttua ottamaan raipan käteen, mikä auttoi kovin pohkeenväistön sujuvuuteen. Laukassa ajatus siitä, että milloin tahansa täytyy pystyä siirtymään käyntiin tai käynnistä laukkaan auttoi siinä, ettei meno pääse yltymään kolmivuotiaan roisiin laukkaan. Alkoi tuntua jo siltä, miltä koulutetun hevosen kyydissä laukassa kuuluisikin tuntua!

Hani osaa jo seuraamisen, käännökset, luoksetulon, istumisen, maahan menon ja seisomisen mukavasti. Noutamisen harjoittelu on aloitettu "Tie tottelevaisuusvalioksi"-kirjan ohjeiden mukaan noutoesineen suussa pitämisellä ja irroittamisella. Tämä sujuukin, mutta suuhun ottaminen + luokse kantaminen ei oikein vielä toteudu - tosin toistojakaan ei ole vielä montaa. Hööksissä myydään säädettävää hyppyestettä ja pitihän sellainen sitten saada, kun sinne oli asiaa muutenkin. Alkuun keltainen rima vaikutti Hanista lähinnä pelottavalta, mutta mussukka tulee mamman perässä mihin vaan. Olohuoneen mattohan on aivan riittävä agilitykentäksi? Pepiä on tietysti ikävä, mutta elämä yhden koiran kanssa on kyllä tosi vaivatonta...