HETA-tapahtuman innoittamana osallistuimme Cindiksen kanssa Nissalan tallilla järjestetylle Warwickin kurssille.

Edeltävät pari vkoa olimme harjoitelleet lastaamista ahkerasti ja kotipihassa saan takapuomin kiinni ja jo auki ominkin avuin. Yksin en kuitenkaan uskaltanut matkaan lähteä ja maanantaina meitä auttoi paikan päällä supertehokas hoitaja Saija, kiitos!

Nissalan maneesi oli rauhallinen ja mukava ja verkatessa Cindis oli jostain syystä paljon ryhdikkäämpi ja paremmin kuulolla kuin yleensä kotona.

Maanantaina Warwick aloitti Cindan kanssa maasta käsin tekemällä "parkkeerausta" eli hevosen tulee jäädä seisomaan, kunnes pyydetään taakse tai eteen. Tämä vahvistaa rauhoittumista vieraassa paikassa ja tulee auttamaan pidätteen hyväksymisessä. Usein annamme hevosen seurata meitä taluttaessa omia aikojaan ilman eri pyyntöä.

Sitten Warwick hyppäsi kyytiin ja alkoi työstämään Cindan stop-reaktiota. Tärkeää on olla itse johdonmukainen, eli jos haluaa hevosen olevan kevyt, ei voi antaa sen aina aika ajoin tulla kättä vasten. Jos hevonen alkaa painaa käsille käynnissä, tehdään pysäytys ja tarvittaessa peruutus, kunnes se kevenee. Raviin siirrytään vasta, kun käynti kunnossa ja laukkaan, kun ravi on kunnossa. Tärkeää on ennakoida, milloin hevonen muuttuu huonoksi ja tehdä itse alaspäin siirtyminen ennen. Kuolaimen ja jalkojen välille täytyisi saada yhteys, eli paine suussa ei saisi tarkkoittaa muuta muotoa tai lyhennä kaulaa vaan hidasta jalkoja. Alaspäin siirtymisten vaikeus juontaa juurensa samaan asiaan, mutta Warwickin kanssa Cinda esitti jo varsin tasapainoisia siirtymiä. Myös pohkeenväistö sujui kauniisti pitkällä diagonaalilla molempiin suuntiin.

Tiistaina aloitimme käynti-seis-peruutus-harjoituksella tarkoituksena saada hevonen hidastamaan jalkoja kuolaimen vaikutuksesta. Sitten käänsimme lapoja pysähdyksestä epäsuoran ohjan avulla. Käynnissä ja ravissa temponmuutoset alkoivat sujua yksinkertaisesti käyttämällä pohjeen napautusta pidentämiseen ja kevyttä pidätettä lyhentämiseen. Siirtämällä lapoja askeleen sisään tai ulos korjaantuivat tuntuma ja muoto. Kauhukseni jouduin ottamaan pitkän raipan poikittain käteeni peukaloiden alle. Tämän oli tarkoitus auttaa siinä, etten sortuisi vetämään vasemmasta, vaikka hevonen sitä tarjoaisikin. Mitä enemmän vahvasta ohjasta vetää, sitä vahvemmaksi se tulee ja tavoitteena olisi saada tuntuma oikeaan ohjaan. Oikea takajalka tulisi saada astumaan oikeaan käteen. Yritimme saada etuosan pysymään raiteillaan sisäjalan aktivoidessa hevosta ilman, että ulkotuki menetetään. Tämä fiilis auttaisi ymmärtämään sitä, kuinka hevonen saadaan lyhyemmäksi. Sisäpohkeesta ulkokäteen, niin, tämä on kuultu ennenkin! Käännä ja sisäpohje! Laukassa menomme ei ollut enää niin sujuvaa, heppa alkoi väsyä ja kuskin keskittyminen herpaantua. Itsellä on oltava nopeat jalat, jos haluaa hevosella olevan nopeat jalat. Kyynärpäiden välille tulisi kuvitella kuminauha, ja näistä yhteys sekä suuhun että takajalkoihin.

Tiistain hoitoapuna meillä oli naapurikarsinan Pennyn Suski ja Cindis esittikin kauneinta käytöstään.

Jostain kumman syystä eniten videolla kuuluva kommentti on "good" :) Oli se totta tai ei, hyvä mieli auttanee parempaan ratsastukseen. Mukava oli myös huomata, että guru jaksaa opettaa tavisratsastajaa, mutta toisaalta, työ kuin työ lienee itsensä myymistä...