Tiinan tuomarikollega Raphael jäi Vihtiin pitämään klinikkaa keväisen kisapäivän jatkoksi. Allekirjoittanut huippuratsastaja halusi päästä tästäkin osalliseksi, joten mukaan siis, vaikka vähän jännittäisi.

Aloitimme käynnissä. Käynnin Rapheal halusi sujuvan hyvin eteen ja nimenomaan pitkällä ohjalla ja nenä edessä. Ennen kulmaa askel piti lyhentää ja kääntäminen tehdä vartalon kierrolla ilman vetoa sisäohjasta myödäten selvästi ulko-ohjalla. Kulman jälkeen käynti piti ratsastaa jälleen eteen. Jos hevonen alkoi tuntua tahmealta piti se herättää kahdella nopealla raipan näpäytyksellä eikä pohkeella. Neliön ratsastaminen oli yllättävän vaikeaa. Muodon piti olla ennemmin nenä eteen kuin pyöreäksi.

Sitten kevyttä ravia. Hitaan hevosen kanssa ravia piti ratsastaa niin, että temponvaihtelu tulee aina vähintään viiden askeleen välein. Tarvittaessa raippa aktivoi, pohkeella ei saanut nalkuttaa kyljissä. Ennen kulmaa ja käännöstä lyhyet askeleet. Viidentoista askeleen välein olisi ehkä onnistunut...

Laukassa sama teema jatkui. Nyt Raphael halusi kuulla arvioni siitä, oliko laukan nosto tai laatu kunnossa. Vastaaminenkin oli vaikeaa. Ehkä enemmän pitäisi vielä keskittyä siihen, että tunnistaisi liikkumisen laadun itse eikä odottaisi valmentajan kommenttia. Eteen-taakse-käännä-perustyö jatkui.

Ranskalainen ratsastustapa on kuulostanut kevyeltä ja elegantilta aiemminkin ja ehkä juuri siihen pyrittiin nytkin. Käden tulisi aina ajatella kohti suuta ja pienen pohkeen riittää ja hevosen tulisi antaa itse hakeutua tasapainoon. Asiat täytyy valmistella kolmen askeleen aikana ja ratsastettavien teiden olla tarkat.

Kaiken tämän hämmennyksen jälkeen vaikka pakka tuntui olevan aika lailla levällään onnistui pohkeenväistö ravissa hyvin samoin kuin laukanvaihto diagonaalilla.

Roomaan on monta tietä ja tässäkin tunnissa jotakin, minkä toivoisi pysyvän takaraivossa jatkossakin.

Ranskalainen valmentaja osasi myös ottaa yleisönsä, pantomiimiosiot koettiin katsomossa hyvin viihdyttävinä.