Hani uudessa kodissa 06/09

Muistellaanpa sitä, kun Hani tuli elämääni kaksi vuotta sitten.

Hevoseton ei ollut huoleton, vaan turhautunut. Turhautuneen ihmisen ei pitäisi harhautua Apula-sivustolle, eikä oikeastaan muillekaan eläimiä kaupitteleville sivustoille.

Joku pikkukoira olisi kiva, ehkä russeli. Olikos se kääpiösnautseri vähän saman kaltainen? Kas, niitä onkin tässä ihan lähellä myynnissä! Ai, saa tulla ihan samana päivä katsomaan? Kiva! Koiranpentuja ei voi mennä vain katsomaan, ennen puhelimeen tarttumista on päätettävä, haluaako sellaisen vai ei.

Pippurisuolakäppänät olivat viisi viikkoa ja ihania pikku marsuja. Ehkä uros ja ehkä pieni, varataan sellainen, nuku yön yli. Seuraavalla viikolla seuraava visiitti. Kasvattaja ilmoittaa vihaavansa narttuja, jos otatkin tämän yhdeksänviikkoisen musta-hopea-nartun saat sen heti mukaan. Ihan sellainen juttu vaan, että sen tarttis tehdä yhdet tai ehkä kahdet pennut, pikku juttu, helppo homma. Pentu putkikassiin ja kotiin.

Olikos se sitten sattuma tai kohtalo, mutta Hani on ollut kyllä maailman paras koira ja kaveri. Liekö kiueroutunutta vai ei, mutta se on minulle tärkeämpi kuin moni ihminen.

Mutta nyt on Hanin aika saada oma lemmikki...

 Hani-vauva

Cinda on liikkunut Vermon keikan jälkeen hyvin. Olemme harjoitelleet HeA4-rataa helatorstain rataharjoituksia varten innolla. Pala kakkual

Ihmelääke-Cartrophenin annostelu ei taas ole ollut ongelmatonta. Ensimmäisen injektion hevoseen saattaminen oli paitsi vaikeaa myös vaarallista. Ilman Minnan apua en olisi onnistunut lainkaan. Ja kyllä, se auttaa, kun joku jaksaa uskoa onnistumiseen, olla läsnä ja kannustaa. Toista kertaa varten mamariomistaja yritti huumata hevosen Domosedanilla suun kautta. Ei onnistunut, päälle tuli silti, ehkä tosin aavistuksen ponnettomammin. Tamma liiskasi omistaja hoitotilan pylvästä vasten. Pieni ajatus takaraivoon, nyt tämä hullutus saa loppua, varataan aika paikalliselle hevoskuiskaajalle. Lomaa varten on siis suunnitelmia...