Lumiset pellot ja metsät kutsuvat ratsastamaan luonnon helmaan. Toistaiseksi olen vastustanut kutsua tekosyyllä liian raskasta hevoselle, joka vasta toipilas, kun ehkä oikeampi syy on ollut se, etten ole yksin uskaltanut. Härkää sarvista hieroja-Erikankin suosituksesta ja Päivi lupasi lähteä meille turvahevoseksi kärkeen. Hangessa oli superkivaa, joten täytyy ottaa tämä maastokävely (tai -ravailu tai -laukkailu) viikko-ohjelmaan. Cindis oli superkiltti, eikä gramaaneja tarvittu hätäjarruina.

Hätäjarruja olisi puolestaan tarvittu keskiviikkona Kikon tunnilla. Pakkanen oli -5 ennusteesta poiketen kirpsakka -15 ja maneesissa monta hevosta treenaamassa. Tänä talvena Cinda on ollut kiltti ja rauhallinen kautta linjan, mutta nyt käytävässä kopisevat kaviot saivat aikaan ryntäämisen ja köyrimisen. "Käännä oikealle, OIKEALLE! Käännä sitten vasemmalle! Vedä ohjista!" Koulutunnille tällainen käytös ei selvästi kuulunut. Viime talvena ratsastin kovilla pakkasilla gramaaneilla juurikin tästä syystä. Cindis alkaa siis todellakin heräilemään Ruususen unesta... Kikko muistutti, että jos pidän hevosen asettuneena menosuuntaan saan sen sitten helpommin kiinnikin ja jos pääsee kaula suorana ryntäämään on peli pitkälle menetetty. Teimme ympyrällä käynti-ravi-siirtymiä ja vähän laukkaa tavoitteena saada alakaula ylös. Kikko käytti mielikuvana sitä, että ohjat tulisivat hevosen kaulan ali ja pyrkisin nostamaan kaulaa ohjaslenkillä ylös. Jätin kertomatta, että juurikin näin jouduin ratsastamaan Azoreilla Nelsonin tunnilla... "More leg" oli myös Kikon ja Nelsonin yhteinen teema.

Ne hetket, kun olen pysähtynyt miettimään tilannettamme kolarin jäljiltä olen yrittänyt laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin. Jos tästä todellakin selvitään näin vähällä...

Suunnitelmia pitää olla, jotta on jotain, mitä odottaa, ja mitä silmälläpitäen tehdään töitä. Seniorimeeting Ypäjällä kuulostaisi kivalta kesälomalta...