Isoksi ja potentiaalisesti vaaralliseksi eläimeksi hevonen, tai ainakin Cinderella, on kiltti. Viime kuukaudet on paiskittu töitä vinouden suhteen ja varsinkin vasemmalle taipuminen ja asettuminen on ollut työn ja tuskan takana. Tilanne on helpottanut satulan vaihdon myötä. Hampaita en osannut edes epäillä ongelmien syyksi, sillä Cindis on raspattu Tanskassa kesäkuussa ennen matkaa Suomeen ja sitten heti loppukesästä täällä ostotarkastuksen yhteydessä eikä kummallakaan kerralla suussa pitänyt olla mitään erityistä. Viime viikolla hammasguru-Juti kävi tallillamme hommissa ja pääsimme Cindiksen kanssa potilaiksi. Rauhoitus sujui tällä kertaa hyvin, vaikka olin jo kovin maalaillut piruja seinille mielessäni, viimeisimmän rokotuksen yhteydessä olivat karsinan seinät (kuulemma) meinanneet mennä nurin. Juti kommentoi ongelmia sanomalla, että hevosia ei pidä mennä pakottamaan... mikä ihana mies! Hampaista sitten osa olikin tyystin poissa linjasta, kulmikkaat kaiken kaikkiaan ja oikeassa poskessa pari kroonista haavaa sekä vasemmassa poskessa syvä yli 5 cm pitkä viiltohaava. Juti kertasi myös suun toimivuuden merkitystä peräänannon syntymisessä - alaleuan on päästävä rentoutumaan alas-eteen, jotta niska voi nousta eikä liian tiukalla turparemmillä saa tätä estää. Nyt olen ehtinyt ratsastaa pari kertaa hammasoperaation jälkeen ja kuinkas ollakaan, suu tuntuu toimivan kuin normaalilla hevosella!

Oi jos ihminen toimisi samoin kuin hevonen, työskentelisi murkumatta, vaikka vähän kremppaa ja vaivaa olisikin.