Kangasalla, osa 3.

Cindan ristiliitosvauriota on hoidettu shock wave-hoidoin elokuusta asti. Eläinlääkärin mukaan hankaluudet vasemmassa kierroksessa ratsastaessa ja kokoamisessa ovat hyvinkin saattaneet johtua tästä. Nyt ultra kolmannen shokkauksen yhteydessä näytti vaurioalueen jo varsin symmetrisenä toisen puolen kanssa eikä hoitoja tarvitse enää jatkaa.

Lavan haava on vihdoin siisti ja ummessa. Oikean rintalihaksen revähdys paranee hyvin. Omaan silmääni oikea olkaluu on näyttänyt töröttävän enemmän oikealta kuin vasemmalta. Selityskin löytyi, ultraäänellä supraspinatus-lihaksen keskivaiheilla on kohtalaisen suuri puutos tai epäjatkuvuus. Myös bicepsin lapaluuinsertio on epämääräinen. Eli treenaushaaveet saivat jarrua jälleen.

Seuraavan 4 vkon liikuntasuunnitelma on kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Pian saamme alkaa harrastaa kävelyä kuitenkin selästä käsin, mitä odotankin jo kovasti.

Malttamaton omistaja tivasi jälleen, että tuleekos tästä nyt sitten ratsuhevonen ylipäätänsä. Ei sen tarvitsisi enää kansallisilla radoilla liihotella, mutta jos nyt edes kotimaneesissa saisi köpötellä. Vastaukseksi sain, että siellä kansallisissa on paljon sairaampia hevosia, kuin minun Cinderellani. Olikos tämä nyt sitten hyvä asia, toivotaan niin.