Onnettomuudesta on nyt kolme kuukautta ja kuntoutuminen tuntuu sujuneen ihan mukavasti. Selästä käsin on kävelty jo jonkin aikaa ja hieman kokeiltu ravia suorilla pätkillä ja sitten uraa pitkin ympäri maneesia pari kierrosta.

Näin hobbyriderina ja etenkin tauolla olleena alkoi tuntua siltä, että olisi mukavaa, jos joku katsoisi menoamme ja kertoisi, miltä se näyttää. Tiina suostui toimeen ja aloitimme käynnissä isolla keskiympyrällä keskikäynti-koottu käynti-siirtymillä. Keskikäynti on Cindan kanssa helppoa, se astuu luonnostaan hyvin yli. Tekemistä oli sen kanssa, että muoto pysyy tasaisena ja käynti aktiivisena. Terävämmin, pyöreämmäksi! saattaa kuulostaa ristiriitaiselta lajiin vihkiytymättömän korvaan, mutta se tarkoittaa tietenkin: aktiivisempi takaa, pyöreämpi niskasta. Pohje on se, mikä tässä(kin) auttaa. Siirtymisessä koottuun käyntiin Cinda tahtoi jännittyä ja hidastaa. Olin helposti ottamassa ohjaa liian lyhyeksi kun 5-10 cm lyhentäminen riittäisi. Kokoaminen tulisi tehdä lähinnä istunnalla käden pysyessä pehmeänä ja pohkeen huolehtiessa aktiivisuuden säilymisestä. Takaisin keskikäyntiin tulisi päästä rivakasti ja jos alkaa tuupata istunnalla tulee hevosesta helposti hätäinen, parempi tulos tuli pitäessä istunta hiljaa ja jalalla lähettäen. Tiina muistutti, että radalla siirtymisiin ei ole käyttää kovin kauaa, vaan n. kuutisen metriä tulisi riittää.

Menimme myös hieman kevyttä ravia. Itse olen antanut Cindan nyt vaan jolkotella jotenkuten ja toivonut parasta. Tiinan mielipide kuitenkin oli, että mieluumin vaikka vähemmän, mutta laadukkaammin ja tavoitteena hyvä työskentelyravi. Eli pohjetta taas. Eli eteen reippaasti, pyöreä muoto. Jostain syystä ravi sujui aika mukavasti ja Cinda tuntui reippaalta ja ryhdikkäältä eikä menossa ollut jäykkyyden häivääkään. Jollain tapaa se tuntuu jopa paremmalta kuin aiemmin. Loma voi olla hyväksikin...

Välikäyntien jälkeen teimme muutaman takaosakäännöksen sekä kokonaisina että puolikkaina neliöuralla. Meille yhteisesti tämä on uudehko liike. Käännöskin meni mukavasti, kun aloittaa tarpeeksi pienestä käynnistä, yrittää pitää jokaisen askeleen kontrollissa ja estää koko hevosen valumisen sivulle.

Lopuksi totutimme Cindaa avustajan raippaan ja se tramppasi takasillaan alle juurikaan raipasta ahdistumatta.

Ratsastaja oli reilun puolen tunnin jälleen onnellinen, pieniä onnistumisia ja toiveita tulevasta. Tiinan kannustus myös lämmitti mieltä, eli olen kuulemma kaivanut itse hienon hevoseni takaisin Ruususen unesta.