Olemme harjoitelleet nyt Tiinan johdolla pari kertaa viikossa. Seuraavana tavoitteena olin ajatellut rataharjoituksia 11.7., siellä helppo A-ratana on FEI:n ponien esiohjelma.

Sulkutaivutus ravissa on ollut liike, joka ei repertuaariimme oikeastaan ole kuulunut. Hankaluutta on ollut joko taivutuksen, eteenpäinpyrkimyksen tai sivulle astumisen kanssa. Kertaalleen harjoittelimme sulkuja niin, että ravi oli mahdollisimman reipas, vähintään harjoitusravi ja kaula pysyisi mahdollisimman rentona eikä lyhenisi liikaa. Sulkutaivutus helpottui vauhdin kautta tai sitten käsi ei muuttunut kovaksi, kun piti keskittyä voittopuolisesti eteenratsastukseen. Sen tunnin jälkeen sekä avot että sulut ravissa ovat olleet helppoja!

Poniohjelman laukkaohjelma menee pienillä teillä ja 8 m laukkavoltti tuntuu ehkä ylitsepääsemättömän vaikealta. Jotta se onnistuisi tasapainossa täytyisi laukan olla todella koottua ja silti hevosen erinomaisen hyvin pohkeen edessä. Etenkin kun voltin jälkeen tulee heti ratsastus radan poikki ja käynnin kautta vaihto.

Vastalaukkatie ei ole paha, diagonaali, kulman läpi ja A:ssa tai C:ssä vaihto käynnin kautta.

Sissäntulo tapahtuisi kootussa laukassa joten laukasta tulisi päästä pysähdykseen. Laukka-käynti siirtymät alkavat jo sujua. Laukasta pysähdykseen tarvitaan yllättävän paljon pohjetta, jotta väliin ei tulisi ravia ja takaosa pysyisi hevosen alla eikä valahda oikealle, Cinda pyrkii myös levittämään takaa.

Olemme treenanneen myös babypiaffia valmentajan auttaessa maasta käsin. Cinda on sietänyt poljetuttamisen yllättävän hyvin!

Nyt liki 30 asteen helteellä ratsastus on kokenut hienoista takapakkia, eteenpäinpyrkimys löytyy vasta pitkän verkan jälkeen eikä pitkä reipas ratsastus näillä säillä ole ehkä järkevää. Niska on muuttunut jännittyneemmäksi ja askellajit vähemmän letkeiksi, kun olen fiilannut vaan kokoamista ja kääntämistä.

Ehkä on aika ottaa askel taakse ja palata perusasioihin. Poniohjelma saattaa olla meille liian vaikea vielä toistaiseksi.

Punkki-koira näytti tallilla hienon tempun, omistajan käsien tekemän renkaan läpi hyppäämisen. Temppu voisi sopia Hanillekin, joten aloitin kotitreenit. Hani koki hankalaksi edes maassa olevan käsivarren yli hyppäämisen, omistaja turhautui ja koira lepytteli paneutumalla maahan "esteen" eteen, joten homma ei lähtenyt käyntiin kovin hyvin. Korjausreissu Maaritilla auttoi, Maarit palkkasi ja pidin itse vain "rengasta" ja ongelma poistui sen sileän tien. Nyt onnistumme jo kotonakin.

Väitin etukäteen Maaritille, ettei Luru osaa muuta kuin haukkua hihnassa ja purra Hania. Yllättäen muutaman kerran treenatut namikäsiavusteiset "istu" ja "maahan" toimivatkin näppärästi. Myös "sivu" on työn alla samoin kuin luopuminen. Luoksetulo on hyvällä mallilla myös, kun Luru hoksaa, että kutsutaan, tulee se aina laukalla. Ikää on tässä vaiheessa 11 vkoa. Kasvattaja oli puhelimessa aavistuksen järkyttynyt, että treenataanko siellä tokoliikkeitä noin pienen pennun kanssa... Varhain on vitsan vääntö siis aloitettu, mutta onneksi leikin varjolla häntä heiluen.

Rally-toko kuulostaisi hauskalta lajilta Hanille, toistaiseksi vaan on vielä epäselvää, missä sitä voisi treenata.

Hanilla on sunnuntaina treffit Sybil Moffatin kanssa, mielenkiintoista!