Mamman kainalossa nukkuva Luru-poika alkoi ähkiä ja vinkua. Mikähän sillä nyt on? Paras käväistä ulkona. Ulkona paineripulit. Takaisin nukkumaan. Sama tunnin päästä. Ja sitten tunnin. Aamulla kaarioksennos, ei onneksi sänkyyn. Odotellaan, että apteekki aukeaa ja sitten Canicur-ostoksille. Tilanne ohi, kun Canicur hankittu.

Seuraavana yönä lisää ähkimistä ja vinkumista. Mennään ulos. Luru haluaa leikkiä pallolla. Ei, ei nyt keskellä yötä tulla ulos leikkimään. Loppuyön ummistan korvani. Ei olisi kannattanut, olohuoneen lattialla aamulla kolmet haisevat liisterit. Päivällä taaskaan ei ongelmia.

Sitten aloittaa Hani. Tauti on siis ilmeisen tarttuvaa. Tunnin välein tai tiheämmin koko yö. Ja seuraava yö. Pentu alkaa olla oma itsensä, mutta Hani ei tee muuta kuin makaa sängyn alla. Univajeinen omistaja surffaa yöllä netissä. Hakusanoilla "koira" ja "parvo" löytyy sydäntäsärkeviä tarinoita siitä, kuinka perheen koirat yksi toisensa jälkeen menehtyvät parvoon, rokotetutkin koirat. Virus säilyy ulosteissa ties kuinka kamalan kauan. Tienvieret ovat kyllästetty kasoilla ainakin täällä Klaukkalassa.

Eläinlääkäriin siis. Vaikka olin juuri edellisenä päivänä käynyt ostamassa sieltä hyvin sulavaa Hill´sin purkkiruokaa ja saanut hyvät kotihoito-ohjeet. Mutta jos ne kuitenkin ovat vakavasti sairaita? Vastaanottohenkilö järjestää ajan saman tien. Vakavasti sairaat koirat saapuvat paikalle hyppien, vinkuen ja häntiä heiluttaen. Mutta kun se toinen makaa kotona sängyn alla. Diagnoosi suolistotulehdus, ei kuivumaa, hyväkuntoiset ja iloiset koirat. Antibioottia ja vatsaa kovettavaa litkua, niillä loppuu alle vuorokaudessa ja saat jälleen nukuttua. Näin kävikin.