Poni-Haassa vietettiin hevostaitotapahtumaa 10.-11.7. varsin helteisissä fiiliksissä. Ilmastoitu maneesi ei olisi hullumpi kotonakaan... Laiskoina kuulijoina skippasimme aamuohjelman, mutta paljon ehti nähdä silti. Tapahtuma oli selvästi pehmeämmän puolen edustajien, expoalueella mainostettiin pihattoja, kengättömiä hevosia, naruriimuja, homeopaattisia tuotteita ja niksautuksia. Skeptikkokin sai kuitenkin ajattelemisen aihetta.

Poniagilityesitys oli hauska sekä esiintyjille että yleisölle. Nuorien ponien ei siis tarvitse olla vaan pihalla kasvamassa, vaan niiden kanssa voi jo harrastaa ja niistä voi olla iloa ja poneista kasvaa samalla luottavaisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä :)

Soile Kokon tietoisen ratsastuksen demo oli ehkä liian pehmeää minulle, oli vaikea päästä tunnelmaan "lähesty hevostasi rakastaen". Ajateltavaa kuitenkin siinä, että negatiiviset ajatukset ja odotukset saattavat helposti kääntyä itseään toteuttaviksi ennusteiksi.

Viikonlopun kliimaksi allekirjoittaneelle oli australialaisen Warwick McLeanin demo 3 v. tamman ensimmäisestä selkäännoususta. Warwick työskentelee Kyran kanssa Englannissa kouluhevosten kanssa. Warwickin isän Andrewn kirja "Evidence based horse training" tarttui mukaan expoalueelta. Vihdoinkin jotain ihmiselle, joka arvostaa tiedettä eikä vain sielullisuutta! Kirja ei kuitenkaan ole mitään kevyttä luettavaa kivasta kuvituksesta huolimatta, joten sen parissa tulee kulumaan tunti jos toinenkin. Gurut eivät tee ihmeitä, vaan yksinkertaisia asioita jälleen. Eteen- taakse- kääntäminen ensin maasta ja sitten selästä ilman kummempia kommervenkkejä ja draamaa. Hevonen näytti varsin tyytyväiseltä. Ratsastajaan totuttaminen tehtiin pienessä tilassa, jotta pakoreaktio ei pääsisi käyntiin ja jos niin kuitenkin kävisi, ei sitä tapahdu kuin askeleen-kaksi.

Centered riding-demossa oli psykoterapeuttinen ote. "Miltä nyt tuntuu?" "Ei haittaa, vaikket pysty pukemaan tunteitasi sanoiksi" "Tuntuuko siltä, että voisit vaihtaa suuntaa?" Vaikea uskoa, että näin pehmeällä otteella päästään tuloksiin, vai onkohan se tuloksiin pääsy siinä nyt sitten edes tavoitteena...

Risto Vuoripalon demo alkoi lähinnä naisten naurattamisella, eikä terapiahevosen käsittly aitauksessa inspiroinut, joten tämä katsoja vaihtoi katsomon järvivedessä lillumiseen.

Sunnuntai alkoi kohdallamme Rodrigo da Costa Matosin esityksellä. Rodrigo opettaa muuten Morgado Lusitano-nimisellä tilalla Lissabonin lähellä, jonne Via Hippo taas tekee pakettimatkoja. Pääsisiköhän sitä sinne joskus lomalle? Alkuun näimme nuoren hevosen juoksutusta ja maasta työstämistä, ajatuksena se, että kouluratsastusliikkeet ovat nuorelle hevoselle tuttuja jo siinä vaiheessa, kun selkään noustaan. 7-v. lusitano selästä näytettynä oli ihana, mutta silti ehkä hieman "ponimainen" puokkitädin makuun. Lopuksi näimme vanhemman puoliverisen sekä Rodrigon itsensä puoliverisen selässä näyttämässä, kuinka samoja asioita voi tehdä myös pitkärunkoisella ja ehkä hieman etupainoisellakin hevosella. Rodrigon ohjauksessa tapahtuu koko ajan jotain: avo, sulku, siirtyminen, suunnanvaihto, vastataivutus, ohjat pois, ohjat käteen. Pointtina on saavuttaa kokoaminen tehtävien kautta taivutuksen vaihdellessa ja siirtäen hevosen painopistettä puolelta toiselle. Jotain aivan muuta, kuin suomalainen tapa mennä ympäri ympäri ympäri toivoen, että kaula menee kaarelle.

Mini Wahlberg puhui ansiokkaasti johdonmukaisista avuista. Kuitenkaan demohevosen meno ei näyttänyt muuttuvan juuri miksikään ohjauksen aikana.

Piet Nibbelinkin huokailu säyseälle hevoselle ei säväyttänyt. Kenties tietää, mitä tekee, mutta näin lyhyessa ajassa ei hurmokseen asti päässyt.

Summa summarum, hevostellessa kannattaa paneutua myös omaan toimintaansa, ajatteluunsa ja tunteisiinsa.